Kirkko- vai siviilivihkiminen?

Me ei olla miehen kanssa erityisen uskonnollisia. Kirkossa tulee käytyä silloin tällöin jouluisin, sekä häissä ja rippijuhlissa. 

Me kyllä molemmat kuulutaan kirkkoon, vaikka paristi on eroamistakin mietitty. Suurimpana syynä kenties se, että ainakin mä haluan EHDOTTOMASTI mennä naimisiin kirkossa.

Siiviilivihkiminen ei siis mulle ole vaihtoehto, vaikken sitä muuten mitenkään huonona vaihtoehtona pidäkään. Kukin tyylillään!

Mä olen aina haaveillut siitä, kuinka hääpäivänä kävelen isäni käsipuolessa, Prinsessa Ruususen häämarssin soidessa kohti alttaria, jossa mua odottaa se mun elämäni mies. Niin kliseistä, mutta ah niin romanttista!

Joten, vihkitilaisuudessa taitaa oikeastaan vaan mietityttää kirkon valinta. Vaihtoehtoja on oikeastaan kaksi, jotka on käytännössä toistensa vastakohdat.

Toinen iso, massiivinen, komea keskuskirkko, korkeilla kirkontorneilla ja pitkillä rappusilla, melkein kaupungin keskustassa. Toinen pieni ja kotoisa puukirkko, luonnon keskellä.

Iso kirkko on enemmän mua. Siellä tuntisi itsensä varmasti prinsessaksi! Tosin pienempään saisi varmasti ihan toisellalailla tunnelmaa..

Mutta mä kaipaan glamouria ja suuria eleitä! Varsinkin, jos häiden teema tulee olemaan sitä rustiikkia talonpoikaisteemaa, haluan vihkimisen olevan sitten massiivisempaa!

Eli eikö tekstistä paista vähän läpi, että mä olen valintani tehnyt? Pidetään tuo pikkukirkko kakkosvaihtoehtona, jos isoa kirkkoa ei oikealle päivälle saada!

Täällä kirkonvaraus seuraavalle kesälle avautuu toukokuun alussa, joten silloin pitää olla kärppänäpaikalla! Meillä ei mitään ehdotonta hääpäivää ole, vaan mennään vähän sen mukaan, mille päivälle hääpaikkoja on vapaana ja saako niitä sovitettua yhteen kirkon kanssa.

Hirveästi jännittää, mikä tilanne niissä hääpaikoissa on! Entä jos ne on kaikki kesälle 2015 jo menneet! Mulle on muodostunut paikoistakin jo yksi ehdoton suosikki, ja en tiiä mitä teen jos ei saadakaan sitä!

KIHLAT.

Me oltiin miehen kanssa seurusteltu lähes tasan neljä vuotta, kun hän yhteisellä minilomalla polvistui ja kosi.

Olin aina toivonut, että minua kosittaisiin. Tavalla ei ollut väliä, kunhan kosinta lähtisi miehestä itsestään, eikä pitkän väsytystaistelun lopputulemana! En olisi myöskään osannut mennä kihloihin niin, että yhdessä päätettäisiin kihlautumisesta ja marssittaisiin kultasepänliikkeeseen. 

Halusin tulla yllätetyksi!

Ja se tosiaan onnistui! Koko illan mietin miehen vaisuutta ja sitä, kuinka poissaoleva hän oli. Empä tiennyt, että sormukseni kuumotti hänen povitaskussaan!

Illastimme, söimme jälkiruuat ja palasimme hotellihuoneeseen. Höpisin omiani, ihmettelin huoneeseen ilmestynyttä kuohuviinipulloa ja riisuin korujani, kun mies yllättäen polvistui eteeni! 

Muistikuvat ovat hieman hatarat, mutta jotakuinkin näin mies esitti asiansa.

"Nelli, rakastan sua eniten maailmassa. En voisi kuvitella elämääni ilman sua. Haluan viettää koko loppuelämäni sun kanssa. Tiedän, että on puhuttu naimisiinmenosta vasta joskus paljon vanhempana, mutta kysyn sulta nyt, että tulisitko mun vaimoksi? Sitten joskus, kun sen aika on? "

No tuun! Sopersin jostain sieltä hämmennyksen, järkytyksen, yllätyksen ja itkun lomasta! Sitten mies pujotti mulle valitsemansa sormuksen mun vasempaan nimettömään ja nousi suutelemaan mua. Se Suudelma on yksi niistä Suudelmista, jotka muistan varmaan aina. Ei nyt voida puhua jalkojan alta menemisestä, mutta oon aika varma, että huone pyöri! Se pyöri vielä pitkään sen Suudelman jälkeenkin!

Istahdin sängylle ja ihastelin sormusta. Se oli aivan liian iso mulle, mutta muuten juuri sellainen kuin halusin. Se oli täydellisen kaunis, siro ja siinä oli 11 timanttia. Juuri sellainen, jonka olisin itsekin valinnut. Hauskinta oli, että jos oltaisiin menty yhdessä liikkeeseen ,en olisi tiennyt minkä olisin valinnut! Tuo mies taitaa tuntea mut aika hyvin!

Nyt, neljän vuoden jälkeen, sormus on edelleen ihana. Tunnearvo on ihan valtava, ja edelleen ihan valtavasti merkitsee se, että mieheni valitsi sen juuri MINULLE.

Sen verran ihana tämä kihlani on, että vihkisormuksen tulen varmaan valitsemaan samasta mallistosta!

Millaisia vihkisormuksia te muut olette yhdistelleet tämän kihlan kanssa?

Uusi rakkaus, Häät.fi !

Kyllä, uusi rakkaus. Häät.fi -sivuston Meidän Häät -osio!

Onko tuttu? Jos ei, niin hopihopi kurkkaamaan! 

Kirjautuminen ja käyttö on niin helppoa, että onnistuu tällaiselta, ei-niin-taitavalta koneenkäyttäjältäkin! Sivulle annetaan vaan sähköpostiosoite, johon sitten tulee linkki, josta jatkosta pääsee omalle sivulleen.

Työkaluissa on muistilista, vieraslista ja budjettilaskuri.

Muistilista on To Do -muodossa, ja ruksimalla otsikoita tehdyksi, saa sivussa olevan laskurin tehtävämääriä pienennettyä! Laskuri myös laskee häihin jäljellä olevien päivien määrän ja ohjelma antaa jokaisen tehtävän kohdalle listan linkkejä, joista löytyy tarpeellisia sivuja! Ihanaa eikö? :D Meidän To Do! -lista löytyy muuten blogin välilehdeltä!

Listan saa myös tulostettua jääkaapinoveen!

Ja sitten sivuston ehkä tarpeellisin työkalu. 

BUDJETTILASKURI

Tämä taitaa olla tällä hetkellä meille aika ajankohtainen.. Budjettilaskuri on ihan valtavan kattava, ja sieltä tuntuu löytyvän kaikki mahdolliset kohdat! Laatikot budjetoiduille ja toteutuneille summille. Laskuri myös kertoo koko ajan minkä verran on rahaa jäljellä. 

Love it!

Laskuriin voi myös lisäillä omiamenoja, mutta ainakin alkututkailulla laskuri vaikutti niin kattavalta, etten keksinyt siihen hätään lisättäviä menoja.

Kolmantena työkaluna on vieraslista.

Vieraslistalle saa tallennettua vieraiden nimet ja osoitteet, sekä muistiinpanoja. Ruksilaatikko sille, osallistuuko ko. vieras. 

Työkalu sitten kertoo vierasmäärät ja sen, kuinka moni on tulossa.

Avaamalla vieraan nimen, saa alas näkyviin vieraan kohdalle kirjoitetut tiedot.

Täältä saa myös jaoiteltua, kuuluuko vieras morsiamen vai sulhasen sukuun.

Printscreenit kopioitu osoitteesta www.haat.fi/meidan-haat/

Hääpaikoista ja -teemoista

On ollut oikeasti aika järkytys havahtua siihen, ettei tässä nyt kovin ajoissa ollakaan! Paristi on pitänyt miettiä, että ehkä vuosi 2016 on sittenkin meidän vuosi.. Mutta ei, kun 2015 tuntuu niin paljon oikeammalta!! Siitä on jo tullut päähänpinttymä mulle. Mies käski jo eilen laittaa vähän jäitä hattuun. Oon kai nyt viimeisen viikon touhottanut noista häistä hieman liikaa. Väitän, että jokatoinen sana on ollut häät.

Suurin syy sille, miksi vuotta pitäisi lähteä muuttamaan on hääpaikan saaminen. Me ollaan siitä onnellisessa tilanteessa, ettei meillä ole yhtä ehdotonta päivää joka on PAKKO saada. Silti pelkään tilannetta, että sovitaan päivä, varataan hääpaikka mutta kirkko ei olekaan vapaana enää sille päivälle! Tai, että kaikki muu saadaan juuri oikealle päivälle, mutta hääpaikka ei olekaan enää vapaana. Se THE hääpaikka. Ja kun hääpaikkaa ei ole vielä edes päätetty. Joo, mä en tosiaan voi aloittaa tuota stressaamista vielä!! :D

Mä haluaisin maalaisromanttistyyliset häät, pienellä blingilla tai jollain muulla twistillä. Toisaalta voisin haluta myös oikein elegantit ravintolahäät, missä itse ei tarvitsisi tehdä muuta, kuin saapua paikalle. Aika oleellisesti teeman valintaan vaikuttaa se hääpaikka. En usko, että vanhaan navettarakennukseen istuu kovin hyvin harmaat kaitaliinat, koristetimantit ja messinkiset tai hopeoidut kynttilänjalat.. Ne taitaa olla enemmän ravintolahäiden koristeet. Navettahäihin kävisi enemmän pitsi, juuttinaru ja säkkikangas. Ihania materiaaleja nekin. Vaikeus kai on nimenomaan siinä, että en osaa tehdä eroa kahden täysin erilaisen tyylin välillä. Myös juhlapaikoissa on puolensa molemmissa. Ratkaiseva tekijä taitaa olla se, mitä häiltämme haluamme?

Eli, onko teema tällainen rustiikki maalaismaisema, juuttinaruilla, säkkikankailla ja vaalealla roosalla. Vai klassinen ja tyylikäs ravintola harmaalla ja timanteilla?

Kumpikin teema on tosi kaunis.. Omalla tavallaan. Ajatus maalaishäistä viehättää ihan valtavasti, ja voisihan sinnekin tuoda jotain klassisempaa korostamaan tuota rustiikkia? Ja eihän ne koristeet nyt oikeasti ole tämän hetken murhe! Mutta niiden koristeiden kautta mietin tuota hääpaikkaa!

Ajattelin, että kirjoittamalla tästä selvittelisin jotenkin ajatuksiani.. No eipä ne selvinneet! Tällä en nyt tullut hullua hurskaammaksi! :D

Joten ei mitään uutta auringon alla. Taidetaan miettiä ensin se hääpäivä, sitten tuo hääpaikka ja palataan asian sitten vasta!

Mutta ihanaa viikonloppua kaikille kuumeilijoille ja häidensuunnittelijoille, sekä kaikille muillekin lukijoille! Kiva että teitä on ilmestynyt tänne parissa päivässä noinkin monta! <3

Pus!

To Do ! -lista ja arvonta

Eilen valmistelin häiden To Do ! -listaa. Siitä tuli niin pitkä! Tuntuu, että tehtävää on ihan hirveästi, ja vaikka alunperin ajattelin, että ollaan tosi ajoissa häiden suhteen, ei me ollakaan! Oletin, ettei varmasti löydy kovin montaa 2015 vuoden morsiamien blogeja, mutta niitä olikin liuta! Eli ei me nyt niin hirveän ajoissa olla kuitenkaan. Riittävän, sillä kirkkojen varaaminen täällä kesälle 2015 avautuu toukokuun alussa. Ja kyllä, sulhanen oli aika vahvasti sitä mieltä, että kesähäät ne on! Mua jännittää niin, en meinaa pysyä housuissani ja haluaisin vaan touhottaa näiden häiden kanssa! Oon sellanen kaikkihetimullenyt! -ihminen, ja en millään malttaisi odottaa! Tiedän, että vielä tulee aika, kun toivoisin ajan menevän vähän hitaammin, mutta nyt en malttaisi odottaa sitä, että saadaan täräyttää tämä uutinen kaikille läheisille!

Ensimmäisessä postauksessa mainitsinkin siitä luonteenpiirteestäni, jonka vuoksi aloitin häiden suunnittelun nyt. Mies sanoo sitä kontrollifriikkiydeksi ja minä suunnitelmallisuudessa. Todellisuus on varmaan jossain siinä välimaastossa. RAKASTAN suunnittelua! Mindmapit, powerpointit, excelit.. LOVE IT! Joten ei varmaan ihmetytä, että hääbudjettia hahmottelen exceliin ja eilen kävin ostamassa häiden "ideapankille" mapin.

 

 Mapin täytteeksi ostin myös elämäni ensimmäiset häälehdet! Mappi saikin niistä aika paljon täytettä. Varsinkin sulhasen pukeutumiseen liittyen löysin aivan ihanan kuvan! Mutta siitä lisää sitten myöhemmin. Molemmissa lehdissä oli myös To Do ! -listat. Häät ja Juhlat -lehdessä aivan mahtava ja tosi kattava sellainen! Sen revin heti irti häämappini ensimmäiseen välilehteen! Siitä nappaan myös muutamat unohtuneet muistettavat asiat omalle To Do ! -listalleni, joka löytyy blogin toiselta välilehdeltä. Käykääpä kurkkaamassa!!

To Do ! -listastani ei ole vielä ruksattu mitään hoidetuksi. Kirkko me taidetaan olla päätetty, ja hääpäiväkin melkein. Kaikesta muusta on vaan visioita ja luulen, että seuraavaksi projektiksi otan hääpaikkojen kilpailutuksen ja hintatarjousten pyytelyn.. Häiden teemastakin on muutamia visioita, mutta lopulliseen teemaan vaikuttaa aika pitkälle paikka. Ravintola- vai pitopalveluhäät?

Janina arpoo blogissaan AINOn 100 €:n lahjakortin, joten käykääpä osallistumassa arvontaan !

Hedelmäherkkuja

Tuntuuko joskus ettei mikään ruoka maistu, ja ajatus syömisestä vaan ällöttää?

Musta tuntuu, ja monesti silloin jätän syömättä tai vetäisen jonkun suklaapatukan. Tosi terveellistä ja hyväksi linjoille joo!

Nyt olen kuitenkin yrittänyt opetella syömään säännöllisesti ja vaikka kuinka ällöttää ajatus ruuasta syömään silti jotain.

Hedelmäsalaatti on siitä hyvää, että sitä pystyy syömään vaikka vähän ajatus syömisestä etoisikin! Se on niin raikasta! Pitää pistää tämä mieleen hääviikkoa ajatellen! Vesimelonia siis ;)

Unelmahääni !

Olen aika tavallinen tallaaja. Rakastan kaikkea kaunista, blingia ja pitsiä, mutten kuitenkaan osaa olla mitenkään yltiönaisellinen. Se keskitie tuntuu aina olevan enemmän minua.

Häihimme en halua mitään yliampuvaa. Unelmahääni eivät tosiaan ole mitkään "My big fat gibsy weddings", vaan tärkeintä onnistuneiden häiden kannalta on minulle ja meille rakkaat ihmiset juhlimassa meitä, hyvä ruoka ja lämmin tunnelma. Koristeita toki joo, muttei mitään joutsenia tai suihkulähteitä. Ne vaan eivät ole minua. Eivätkä varsinkaan Meitä.

Unelmahääni eivät ole suuret eikä pienet. Pikaisella laskutoimituksella vieraita olisi n. 100. Sukulaisista voin tarpeen tullen karsia, mutta kaikkien tärkeiden ystävieni on mahduttava vieraslistalle.

Haluan olla kaunis. Lumoava. Upea. Onhan se kuitenkin prinsessapäiväni. Puvulta odotan paljon. Olkaimeton, istuva, prinsessaunelma muttei kermakakku. Kankaista tai materiaaleista ei ole hajuakaan, tiedän vaan miltä haluan pukuni näyttävän.

kuvat täältä

Muutenkin haluan olla huoliteltu. Hiuksiin en voi kuvitella itselleni nutturaa, vaan jotain luonnollista ja kauniisti laskeutuvaa kiharakampausta. Ei huntua, mutta kenties tiara tai muu hiuskoriste. Kynnet, hampaat, kevyt rusketus, kaunis, luonnollinen meikki.

Kirkkoon haluan astella isäni käsipuolessa ja alttarilla nähdä mieheni komeimmillaan. Mieheni vaatetus on, hassua kyllä, haaveissani kovin utuista. Tähän pitää ehdottomasti tutustua tarkemmin!

Uskon minulla olevan useampi kaaso, kenties kolme? Ja miehelläni kaksi bestmania. Papin puheen odotan olevan lyhyt mutta henkilökohtainen. Haluaisin ystäväni laulavan häissäni.

Häiden teemavärinä on tummanharmaa ripauksella vanhaa roosaa. Vähän blingiä, kenties myös liitutauluja tai säkkikangasta.

kuvat täältä ja täältä

Juhlapaikka olisi tunnelmallinen, muttei liian hämyisä. Yhtä suurta tilaa, en halua jaotella vieraita eri huoneisiin. Kartano, tai juhlasali.

Tunnelmalta odotan paljon. Haluan sopivasti puheita, jonkin verran ohjattua ohjelmaa ja vieraille mieleenpainuvia juhlia. Itselleni elämänmittaisia muistoja. Karkkibuffaa ja photoboothia.

Häätanssina Janne Raappanan Kaksi Onnellista. Sen jälkeen muutamat valssit ja humpat, jonka jälkeen bändi rupeaa soittamaan "normaalimpaa" musiikkia.

RUOKA. Sen on oltava hyvää, siihen satsataan. Teemana kuitenkin melko perinteiden suomalainen häämenu.

kuva täältä

Illan tullen tunnelma kevenee. Krakat voi heittää olan taakse ja ottaa ihan rennosti. Lapset poistuvat sovittuna kellon aikana ja aikuisille aukeaa drinkkibaari. Juhlimme ystäviemme kanssa puolille öin, jonka jälkeen lähdemme viettämään hääyötä hotelliin!

Viikko tai kaksi häiden jälkeen, lähdemme häämatkalle, kenties Malediiveille?

kuva täältä

Kevät-, kesä-, syksy- vai talvihäät?

Ihan ensin, ennen kuin mitään muuta häihin liittyvää voi tai kannattaa suunnitella, pitäisi päättää häiden vuodenaika. Suurin osa suomalaisista taitaa mennä naimisiin kesällä. Kesähäät olisi myös miehen toiveissa. Ja mikäs siinä, onko kauniimpaa kuin Suomen kesä? Aurinko paistaa, kukat kukkii ja on lämmin. Niin, paitsi että kun Suomen kesästä ei tiedä. Siinä missä heinäkuussa voi olla aivan ihana ilma, voi myös sataa vaakatasossa ja lämpömittari olla nollassa. Kesähäille toivoisi niin hyvää ilmaa! Ja mä kun olen tällainen täydellisyyden tavoittelija, pettyisin tosi paljon, jos ilma olisi huono! Vai huomaisiko sitä sitten lopulta ollenkaa?

Keväthäät voisi olla hyvä kompromissi. Kirkot olisi varmasti paremmin vapaana, ja ystävien ja perheiden viikonloput tuskin niin täyteen buukattuja kuin kesällä. Alkukevät ei luonnossa vaan ole kauhean kaunis. Loppukevät enemmänkin. Näin ollen toukokuu voisi olla ihana aika pitää häät! Vai olisiko se sitten sama onko ne häät touko- vai heinäkuussa? Jos toukohäiltäkin odottaa kuitenkin kaunista ja aurinkoista ilmaa?

kuva täältä

Mulla itselläni on pitkään ollut haaveissa talvihäät. Sellaiset Winter Wonderland -tyyppiset. Oon aina ajatellut, että ne olisi vähän erilaiset kuin kaikilla muilla. Mies taas on vierastanut ajatusta juhlista pakkasen keskellä. Ja onko se sittenkään sitä mitä mä haluan? Olen ihan mahdoton vilukissa, joten onko talvihäät sittenkään mua? Toisaalta kuitenkin ajatus pakkasen huurtamasta juhlapaikasta ja lämmittävistä takkatulista viehättää!

kuva täältä

Sitten on vielä se neljäs vaihtoehto, eli syyshäät. Me ollaan menty kihloihin syksyllä, eli silloinhan hääpäiväkin olisi hauska saada samaan vuoden aikaan. Jospa samalle päivälle. Syksy, varsinkin loppusyksy herättää mussa vaan ajatuksen loskasta ja vesisateesta. Harmaata ja pimeää. Toisaalta alkusyksy, varsinkin ruska-aika, olisi kyllä upea aika väriloistonsa vuoksi!

kuva täältä

Jonkin aikaa tätä mietittyäni ja pohdittuani, luulen että päädytään kuitenkin niihin tuttuihin ja turvallisiin kesähäihin. Onko sillä loppupelissä väliä milloin ne häät ovat? Varmasti joka vuodenajalla on ne omat hyvät ja huonot puolensa. Eiköhän vieraat ja hääpari sen juhlan tee, eikä sää tai vuodenaika?

Kesä vuodenaikana on siinäkin mielessä hyvä, että 2015 kesään on vielä yli vuosi aikaa. Järjestelyille on hyvin aikaa, ja kirkkojakin on ehkä vielä vapaana.

Uskallanko mä siis sanoa, että olen kesän 2015 morsian?

Pitäisiköhän tämä ajaa läpi vielä tuolta sulhaselta? :D

THE ensimmäinen postaus

HÄÄBLOGINI 

ensimmäisen postaus! Jännää! Jännää siksi, että tuntuu hassulta ajatella häitä. Meitä menossa naimisiin! Meitä suunnittelemassa häitä. Häitä ylipäätään.

Pitkään häät ja naimisiinmeno ovat olleet haaveissa. Ollaanhan tässä kuitenkin oltu kihloissa jo useita vuosia. Aina itse häät ovat kuitenkin olleet vähän kysymysmerkki. Mennään kun mennään. Sitten joskus. Vuosien päästä. Eikä oikestaan ole otettu stressiä naimisiinmenosta. En oikein arvosta sellaista väkisin naimisiin menemistä. Haluan mennä naimisiin itse instituution, en pelkkien juhlien vuoksi. Kliseisesti, mennä naimisiin rakkaudesta.

Moni varmaan kysyykin seuraavaksi, että miksi sitten hääblogi, jos ajatuksissa on vain mennä naimisiin. Eikö onnistuisi siviilivihkiminen ja ihan vaan pikkujuhlat? No ei. Jos kerran menen naimisiin, oli ne syyt sitten mitä vaan, menen isosti! En välttämättä koon tai hinnan suhteen isosti, vaan suunnitteluiden. Olen totaalisen kontrollifriikki, järjestystärakastava ja ecxel-taulukoita ihannoiva. Häät projektina viehättää!

Blogiprojekti ja häidensuunnittelu käynnistyy täysin anonyymisti. Vielä en ole valmis paljastamaan oikeastaan mitään muuta itsestäni kuin haaveet. Myöhemmin ehkä syvennän blogia ja tuon siihen enemmän omaa persoonaa. Katsotaan sitä myöhemmin. Nyt, kun edes häävuotta (2015 vai 2016?) ei ole päätetty, eikä lähimmille ihmisille vielä kerrottu suunnitelmista, pysyn hiljaa itsestäni ja keskityn haaveiluun ja ideointiin! Kirjoitan salanimen takaa ainakin siihen asti, että Save the Date -kutsut saadaan lähtemään vieraille. Haaveissa olisi nimittäin yllättää kaikki niillä! Katsotaan onnistuuko!

Blogin nimi ja ulkoasu tulee varmasti myös muuttumaan ajanmyötä. Katsotaan, mihin ideat ja suunnitelmat vievät. Nyt mennään näinkin omaperäisellä nimellä!

Nyt, tervetuloa mukaan!