Meidän tarina.

Henkassa rakastuin siihen turvallisuuden tunteeseen joka mulle tulee Henkan seurassa. Tiedän, ettei se koskaan satuttaisi mua. Tiedän että sen kanssa olen turvassa. On ihanaa, että vielä nytkin, seitsemän yhteisen vuoden jälkeen, sen ei tarvitse kuin yllättäen nostaa mun leukaa sormillaan ja suudella mua, niin olen ihan sulaa vahaa sen käsissä. Se on vaan kaikinpuolin niin täydellinen mies mulle. Luottamus meidän välillä on vahva, ja aina meillä on ollut hyvä keskusteluyhteys. Asiat on jaettu, ne vaikeat ja pelottavatkin. Kaikesta on puhuttu. Henkassa on tarpeeksi vastusta mulle. Se on riittävän mukautuvainen jos jollain ei sille väliä, mutta pistää vastaan jos on erimieltä. Joskus se on ärsyttävän itsepäinen. Tai jopa jääräpäinen. Se sanoo itse itseään villasukaksi, mutta oikeasti se vaan ei viitsi riitelemällä riidellä asioista, joilla sille ei ole väliä. Sitten niistä oikeasti merkityksellisistä se pitää kiinni. Henkka ymmärtää mua, ja tajuaa, että mun pitää saada tehdä tietyt asiat, jotta paletti pysyy kasassa. Se tuntee mut riittävän hyvin, että tietää jos oon kiukkuinen, siihen usein auttaa siivoaminen. Se saattaakin joskus todeta, "Kulta, pitäisikö sun vähän siivota?"

Jos haluat kuulla lisää, käy lukemassa koko teksti MINÄ+SINÄ=ME -välilehdeltä!

Paremmin meihin voi tutustua myös Lifestyle-blogini puolella!

Mistä on pienet pojat tehty?